Pohjois koillinen talvimyrsky puhaltaa paikassa jossa Titanic upposi.Laivamme taistelee merenkäyntiä vastaan, kuin teuraaksi vietävä ratsuhevonen. Olemme kohtalon armoilla, mutta myös oman kokemuksen mukana tuoman ammattitaidon varassa. Puhuri sulkee korvamme, käsimerkein viestitämme tehtäviämme, paitsi pakkanen, myös ikävä jäykistää kehoamme.Näin hahmon pohjoisella sektorilla, hetken kuvittelin sen olevan totta, merestä nousi merenneito, aivan kuin sinä silloin ensi tapaamisella. Meri viskasi kylmää, suolaista vettä kasvoilleni, heräsin todellisuuteen, unelmani oli romahtanut. Tajuan kuinka tuuli ja kylmyys herjaavat ajatuksiani, kaikki hempeys on satua näillä vesillä ja leveys asteilla.Turtuneena voit vain piestä itseäsi jaksamaan seuraavaan satamaan.

Unelmasi on kypsä vasta sitten, kun olet saavuttanut sen.the seaman

Previous Post Next Post