Runo numero kuusi

Kynttilä jossa on ikuinen tuli.

Liekki on hauras, mutta pääasia, se palaa.

Vaikka ukkosmyrsky, tai monsuunisade yllättäisi, liekki vain jatkaa palamistaan, niinkuin sinäkin, elät ja kuljet maailman polkuja, välittämättä säiden oikuista.

Olet kaukana, toisella puolella maapalloa, vaikka etäisyys on pitkä ja tähtitaivas välillämme loistaa kirkkaana, näen kuitenkin sen heiveröisen liekin tänne asti, joka valollaan uhmaa kirkkaimpiakin tähtiä.

Kirkkaimmatkin tähdet sammuvat ajastaan, mutta sinun pieni kynttilänliekki lämmittää, ja palaa ikuisesti.

Omistettu Marille, muusalleni joka valollaan pitää elämänliekkini palavana. the seaman.

Previous Post Next Post